Yleisimmät kielioppivirheet – Näitä virheitä suomalaiset viljelevät ahkerasti
Sisältövaroitus: Kielioppisäännöt ovat monen mielestä kuivaa luettavaa. Siksi seuraavaa tekstiä on elävöitetty (huonolla?) huumorilla ja sarkasmilla. Älä vedä hernettä nenään, jos tunnistat syntisi tai huumori ei pure! Et varmasti ole ainoa, joka näihin virheisiin on joskus sortunut. Lukihäiriöisille ja suomea toisena kielenään käyttäville annetaan synninpäästö.
Otsikko sen jo kertoo. Vaikka me suomalaiset olemmekin sisukasta ja arvomme tuntevaa kansaa, suomalainen kirjoitetaan siitä huolimatta pienellä alkukirjaimella. Edes ruotsalaiset eivät päihitä meitä tässä, ruotsalaisetkin kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Saman kohtalon kokevat hesalaiset, tamperelaiset, hervantalaiset ja niin edelleen.
Mutta Suomi, Ruotsi, Kontula ja niin edelleen kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Eli kansalaisuus kirjoitetaan aina pienellä, maa ja paikannimi taas isolla alkukirjaimella.
Vertaa: Suomen kansalainen / suomalainen / Hervannan asukas / kontulalainen.
Bonus: Huomaa myös, että vinoviivan eli tuttavallisesti kauttaviivan väliin tulee edellä olevassa esimerkissä välilyönti.
Jotta mikään ei olisi liian yksinkertaista, esimerkiksi tällaisissa tapauksissa välilyöntiä ei käytetä (vaikka paljon sitä näkee käytettävän):
Puhelu maksaa 1,90 €/min. Ota mukaan lyijy-/kuulakärkikynä.
Jos haluat sukeltaa syvään päätyyn, lue lisää Kielitoimiston ohjepankista vinoviivasta ja ohje kansalaisuuden kirjoitusasusta!
Tee pilkulle rakkauden teko
Kaikkihan sen tietää, että pilkkuja ei saa pihdata, mutta ei myöskään jakaa holtittomasti. Tee pilkuille rakkauden teko: ole kunnon pilkunviilaaja ja kiinnitä huomiota niihin!
Pilkkujen kanssa on helppo mennä metsään. Esittelen seuraavaksi kolme esimerkkiä, jolloin pilkkuja pihdataan tai pantataan. Esimerkkejä olisi lukemattomia, mutta sellaisiksi ne jäisivätkin, jos tähän kaikki listaisin.
Pilkku ennen että-sanaa
Helppo nyrkkisääntö on, että ennen että-sanaa saat käyttää pilkkua (kuten näit, käytin pilkkua). Mutta tässä tapauksessa että-sanan eteen ei tule pilkkua.
Lukekaa sekä ohjeet että esimerkit.
Pilkku ennen ja-sanaa
Jos aika ei ole kullannut muistojani, muistelisin, että peruskouluaikoinani 90-luvulla (huomaa tuo väliviiva) ennen ja-sanaa ei koskaan tarvinnut käyttää pilkkua. Ihanan simppeliä ja helppoa!
Koska maailma muuttuu, nyt myös ja-sanan eteen tulee toisinaan pilkku. Usein kuitenkin törmää teksteihin, joissa ennen ja-sanaa ei pilkkuja näy, joten kerrataan lyhyesti ohje.
Kokonaisten päälauseiden väliin tulee pilkku, vaikka olisit kirjoittanut ja-sanan.
Lukijoita ei kiinnosta kielioppisäännöt, ja kirjoitan tekstini mututuntumalla. –> Kaksi päälausetta erotetaan (huomaa: EI eroitetaan) pilkulla.
Onni opetteli pilkkusäännöt ja puuttui somessa muiden virheisiin. –> Ja-sanalla alkava lause ei ole rakenteeltaan kokonainen, vaan sillä on edeltävän, kokonaisen päälauseen kanssa yhteinen jäsen (Onni), joten ei pilkkua.
Pilkku ennen ja-sanaa on itsellenikin toisinaan sellainen vitsaus, että parempi kun luet kattavat ohjeet Kielitoimiston ohjepankista.
Pilkku ennen kuin-sanaa
Ennen kuin-sanaa tarvitset harvemmin pilkkua.
Teen pilkkuvirheitä enemmän kuin laki sallii. –> Ei pilkkua, koska esitetään vertailu.
Olin kovassa vedossa, kuin liekeissä. –> Muusta kokonaisuudesta irrallinen lisäys (tosin tähänkään pilkku ei ole välttämätön).
Ei anneta kaikkien kielikukkien kukkia
Jos seuraavat kielikukkaset eivät saa Mikael Agricolaa kääntymään haudassaan, niin sitten ei saa mikään.
- enään –> enää
- erinlainen –> erilainen
- niimpä –> niinpä
- kumpa –> kunpa
- kuullostaa –> kuulostaa
- sydämmeen –> sydämeen (Koska sydämeenhän mahtuu vain yksi ämmä, heh heh.)
Bonustehtävä: Löydätkö virheet seuraavasta tekstistä?
Matkustin Thaimaaseen, mutta jouduin jäämään sairaslomalle koska hyönteinen pisti minua silmänaluksiin. Tälläinen odottamaton tapaus harmitti minua koska olin matkustanut aasiaan joka vuosi jo 10-vuotta ja nyt oli tarkoitus juhlia 40 kymppisiäni.
Vihje: Kiinnitä huomiota korostettuihin kohtiin.
Oikea vastaus visaiseen kielioppipähkinään kerrotaan tekstin lopussa.
Päivämäärä se vasta pirullinen on kirjoittaa
Pieni piste, suuri merkitys. Tätä oikeinkirjoitusvirhettä viljellään laajasti ja antaumuksella.
Kun kirjoitat päivämäärän, esimerkiksi jouluaatto on 24.12., muista hyvä ihminen laittaa kaksi pistettä! Siis myös viimeisen numeron perään.
Eli ei näin: ”Tavataanko 4.3 kello 12 rautatieasemalla?” Tätä virhettä vaalii hengissä niin talonmies kuin toimitusjohtaja. Suurella todennäköisyydellä törmäämme tähän jatkossakin, mutta älä sinä enää tee tätä virhettä!
Piste kuuluu molempien numeroiden perään, koska ne ovat järjestyslukuja. Jos et usko, lue lisää Kielitoimiston ohjepankista!
Joka vai mikä?
Joka ja mikä menee heittämällä sekaisin meikäläisillä, mutta onneksi tähän on simppeli muistisääntö. Kun viittaat koko edellä olevaan lauseeseen, käytä sanaa mikä.
Olin jo varma, että vuodatus kielioppisäännöistä päättyy tähän, mikä sai minut iloiseksi.
Kun taas viittaat vain edellä olevaan sanaan, käytä sanaa joka.
Olen jo sekaisin päästäni, joka on kohta kipeä.
Jos olet jaksanut lukea tänne asti, päästän sinut nyt piinasta ja kerron lopuksi visaisen kielioppipähkinän oikean ratkaisun.
Matkustin Thaimaahan, mutta jouduin jäämään sairauslomalle, koska hyönteinen pisti minua silmänalusiin. Tällainen odottamaton tapaus harmitti minua, koska olin matkustanut Aasiaan joka vuosi jo 10 vuotta, ja nyt oli tarkoitus juhlia 4-kymppisiäni.
P.S. Älä suotta vaivaa päätäsi kielioppisäännöillä. Minulta voit tilata kieliopillisesti pätevät tekstit. Jos sinulla on valmis teksti, mutta et ole ihan varma pilkuista, pisteistä, säännöistä ja poikkeuksista, tilaa minulta tekstieditointia. Kieliopin lisäksi syynään mm. lauserakenteet, tekstin selkeyden, johdonmukaisuuden ja käytetyt sanat hakukoneoptimointia unohtamatta.
